Hevosentuoksuinen kirja-arvio
Kirja-arvio
Toisinaan tartun luettavaan kirjaan kansikuvan perusteella. Juuri niin kävi tällä kertaa, kun tilasin omaan hyllyyni Elina Aaltosen Älä anna minun pudota (BoD, 2020) aikuisten hepparomaanin.
Oheista kirja-arviota ei ole toteutettu minkäänlaisessa kaupallisessa yhteistyössä, ja arviointi on puhtaasti oma henkilökohtainen näkemykseni kirjasta.
Makaan maassa ja pitelen kaikin voimin ohjista kiinni. Börje kiskoo itseään irti aivan paniikissa, jolloin otteeni irtoaa. Ohjat lentävät ilmassa, mutta hevonen ei kuitenkaan lähde pakoon, vaan alkaa rauhoittua paikoilleen. Nousen kontilleni ja yritän tasata hengitystäni. Joka paikkaan sattuu ja minua pyörryttää. Hätä Börjen puolesta ajaa minut kuitenkin ylös, jolloin huomaan sen seisovan vieressäni liikkumatta. Tuntematon mies pitelee sitä ohjaksista ja katsoo minua hätääntyneenä.
"Voi kamala, anteeksi! Kävikö pahasti?" mies kyselee minulta huolestuneena.
Kirja muistuttaa paljon lasten ja nuorten hepparomaaneja niin ulkonäöllisesti kuin tarinan pituudeltakin. Kaltaiselleni hitaalle lukijalle 201 sivuinen lyhyt romaani oli varsin helppoa luettavaa. Itse tarina on kuitenkin suunnattu aikuisille, ja takakannen "todellinen aikuisen naisen hevoskirja" -kuvaus antaa ehkä ymmärtää kirjan olevan ronskimpi ja rohkeampi kuin mitä se lopulta on.
Kehuna ja samaan aikaan myös kritiikkinä toteankin, että kirja ei juurikaan eroa kustantamoiden tarjoamasta kirjallisuudesta. Kannet ja sisus ovat huolella ja siististi toteutettu, mikä on ehdottomasti suuren kehun arvoista! Sen sijaan indiekirjana tarina olisi voinut olla enemmän kokeileva. Nyt tuntui, että kirjailija ehkä halusi pysyä mahdollisimman turvallisella reitillä eikä rohkeutta irrotteluun löytynyt.
Tarina eteni mukavassa tahdissa. Liialliseen jaaritteluun ei sorruttu, vaikka päähenkilön ajatuksia ja mietteitä käytiin osin läpi varsin perusteellisesti. Mutta juuri se olikin tämän tarinan pääosa - seurata, kuinka mielensä sisällä Helena käsitteli näivettynyttä avioliittoaan ja lastensa pesästä pois lentoa.
Onneksi elämän harmauteen toi iloa ja onnea oma Börje-ruuna sekä luonto, jonne Helena saattoi reumastaan huolimatta Börjen selässä paeta arkisia murheitaan. Tallilla kuvioihin astui mukaan kaksi miestä, jotka herättivät itsessäni lukijana vähän ristiriitaisia tuntemuksia Helenasta. Hänestä tuli aavistuksen sellainen vaikutelma, että hän on valmis kapsahtamaan kenen tahansa miehen kaulaan - oli tämä sitten vapaa tai varattu, komistus tai renttu.
Lopulta Helena heittäytyikin jonkinasteiseen suhteeseen vieraan miehen kanssa, jolloin kaikki tapahtui turhan nopeasti. Mielestäni suhteen syntyminen olisi tarvinnut hieman lisää pohjustusta. Aiheella olisi voinut pyrkiä tarinallisesti jopa herkuttelemaan, mutta tarinan kannalta tärkeä tapahtuma jäi harmillisesti ikään kuin puolitiehen.
Muuten Helena oli hahmona varsin uskottava. Omassa työssäni ratsastuksenopettajana olen törmännyt toistuvasti näihin "Helenoihin", jotka ovat olleet omassa nuoruudessaan heppatyttöjä ja palaavat aikuisiällä tallille tyttärensä harrastuksen myötä.
Itse en pystynyt Helenaan samaistumaan, mutta näin hänessä jollain tavalla yhden jos toisenkin omista asiakkaistani. Tämän henkilöhahmon luomisessa kirjailija oli onnistunut siis erityisen hyvin.
Mikäli Helenan tarina saa jatkoa, luen sen varmasti. Ja jos tässä vielä ryhdyn kirjalle tähtiä jakamaan, niin annan neljä tähteä viidestä, sillä kokonaisuutena kirja oli mielestäni varsin laadukkaasti toteutettu.
Tämän lukukokemuksen teille jakoi